6/30/2014

Everything you didn't do

Fiilikset:




Alankomaissa on tapana että kun valmistutaan lukiosta lipputankoihin nostetaan lippu ja valmistuneen reppu. Oisko vähän hyvä lisä suomalaisiin yo-juhliin!

No niin. Himassa ollaan! Oli ihana kotiinpaluu, kun yllättäen iskä ja veli pääsikin kentälle vastaan ja illalla vielä katsottiin porukalla Kaislassa Hollannin futismatsi, osa jengistä oli jopa asianmukasesti pukeutunut oranssiin :) Kotosa fiilis, sama jengi, sama baari missä treffattiin siinä just ennen lähtöäkin, ei täällä tärkeimmät asiat oo mihinkään muuttunu!

Olipa aikamoiset viis kuukautta (ja kaks päivää). Meni jotakuinki niinku ajattelinki, olutta, hyvää seuraa ja reissuja, mut niin paljon jäi vielä tehtävää! Koulu nyt oli mitä oli mutta elämänkoululle 5/5. Aika monet on kysyny että miltä tuntuu, ja täl hetkellä pääasiassa tuntuu jotenkin vanhemmalta. Ja lisäks semmonen would've could've should've -fiilis koko ajan. Olis pitäny käydä enemmän rannalla, enemmän museoissa, enemmän bileitä, enemmän retkiä kansallispuistoon, enemmän kaikkea! Monii asioita ja ihmisiä tulee kyllä ikävä, mut oiskin aika kivi jos ei tulis.

esim. parvekenäkymiä!

Parvekelounaita!
Parvekebileitä!

Kisakatsomoita!

Paikallista faunaa! Kettu hengaili meiän kans vikana rantsupäivänä

Ja tietysti rantsupäiviä, ai että niitä tulee ikävä.

Suomessa ärsyttääääää että ymmärrän mitä ihmiset ympärillä puhuu. Ärsyttää että ihmiset näyttää apaattisilta (ja kalpeilta! Mä oon aivan papu täällä) ja en kyllä ihmettele kun täälhän on ihan talvisää :D Ja ärsyttää kun on kallista (varsinkin kun oon aivan peeaa). Mut on ihanaa syödä taas suomalaista safkaa. Piimää ja ruisleipää, ai että!

Ja kyllä nyt alkoi olla aika tulla kotiin. Hauskaa oli, mutta suurin osa porukasta oli jo lähtenyt menemään ja alkoi myös huomata että ollaan asuttu kaikki samassa talossa viis kuukautta, pientä skismaa ilmassa. Aika päästä tuulettumaan :) Takasinhan voi aina palata.



Futiskuume nousee

Mutta ei kyllä ois yhtään tehnyt mieli palata Suomeen... Ois voinu mennä jonnekkii muualle. Melkein minne vaan! Matkalla lentokentälle tirahti pari kyyneltä, mutta kotona on kyl tuntunut ihan hyvältä. Ja katsoo taas täälläkin juttuja ihan uusin silmin. Mut tiedän että muutaman viikon päästä alkaa jo kuumotella että jonnekki pitäis päästä...

Grote Kerk

Joka tapauksessa, huikee kevät, ja nyt alkaa sitten erasmuksen jälkeinen elämä ja pitää keksiä jotain muuta odotettavaa! Mutta once erasmus, always erasmus, ei tää tähän lopu mitenkään ;) Onpahan syitä matkustaa kun on kavereita maailmalla. Ja ens keväänä Alankomaihin taas sitte juhlimaan kunkun synttäreitä. Siihen asti, tot ziens!

6/28/2014

Barcelona, la tercera part: Sant Joan

Tornikollaasi Barcelonasta!

Oli sen verran intensiiviset pari ekaa päivää että kyllä alkoi jo matkaväsymys vähän tuntua! Davidilla oli vihdoin vapaapäivä, ja suunnattiin porukalla Park Güelliin. Mesta kuuluu kanssa niihin paikkoihin joihin oon aina halunnut päästä, mutta edellisenä iltana tajuttiin että puolisen vuotta sitten ennen kaikille avoin puisto muutettiin maksulliseksi... Ja lippu maksaa kaheksan euroa! Kyllä me siitä riemusta nyt sen verran maksettiin, mutta vähän älyttömältä tuntuu. Varsinkin kun alunperin puiston piti olla yksityinen asuinalue, sittemmin se muutettiin koko kaupungille avoimeksi hengailumestaksi ja no nyt se on sitten avoinna käytännössä vain turisteille. Siinä mielessä ihan hyvä homma että lippuihin on asetettu sisääntuloaika, joten puistossa ei ole ihan hirveä tungos koko ajan. Ennen sisääntuloaikaamme oli aikaa hengailla puiston avoimellakin puolella, näköalat oli kyllä ihan käymisen arvoset vaikkei menis maksulliselle puolelle ollenkaan!


Kaktukset kukkii!! Älyttömän siistiä!


Ja musaakin löytyy 


Ihanku ois jossain kasvitieteellisessä puutarhassa :D

Romero :)



Kun lopulta päästiin itse puistoon sisään oltiin käppäilty ympäriinsä mukavassa helteessä jo pari tuntia joten ei jaksettu kyllä kauheen kauaa siellä ihastella! Ja ei siinä kyllä kaheksaks euroks hirveesti ollu lääniäkään. Mutta upeita Gaudi-juttuja jälleen.

Natura Placa

Kuinka älyttömän siistit noi vinot pylväät!



Thumbs up

Gaudi's Dragon (enpä oo ikinä nähny niin monia selfieitä otettavan samaan aikaan)





Siel oltii!

Kello oli kumminkin jo jonkun verran ennenkun oltiin taas keskustassa, tehtiin nopea shoppailureissu että David sai hankittua synttärilahjan siskolleen. Oli aikaa nopealle välikuolemalle vielä kämpillä ennenkuin syötiin synttäripäivälliset!

Coque - perinteinen Sant Joan -kakku

Niin tosiaan, mulla oli aika hyvä ajotus sillä 23 pvä Kataloniassa myös juhlittiin kesän alkua elikkä Sant Joania, paikallista juhannusta. Joka paikassa paukkui papatit ja ilotulitteet ja jengi ruuhkautti junat matkalla rannalle. Sinne mekin suunnattiin päivällisen jälkeen Davidin kavereitten kanssa ja matka oli kyllä sen arvonen... Meri, ilotulitteet, ihanan lämmin sää, hyvää seuraa, juomaa :) Paikka oli ihan tupaten täynnä jengiä ja meno aika railakasta. Voin todellakin suositella tähtäämään näihin bileisiin jos on kesäkuussa Barcelonan hoodeille suuntaamassa!

Seuraavana päivänä olo oli kyllä sen mukainenkin. Huh huh. Suuntasin kumminkin (nukuttuani kaksi tuntia pommiin...) kaupunkiin treffaamaan kahta Haarlemin frendiä, Bertaa joka on jo palannut kotiin Barcelonaan ja Sunaa joka oli reissussa niinkuin meitsi :) Olot oli aika kauheet mutta seura parasta! Berta näytti meille lempparimestojaan ja mä torkuin aina kun istuttiin alas ja etsin vessaa joka hetki. Muuten mahtavaa :) Kivaa kulkea katuja ja tajuta että hei mä oon ollu täällä ennenki! Nähtiin aika paljon samoja juttuja kuin mä oon jo ehtinyt näkemään, mutta sitäkin arvokkaampaa päästä juttelemaan tyttöjen kanssa vaihdon jälkeisistä fiiliksistä.

Tän piti olla pelastava darra-aamiainen mut eiiii toiminut.


Satama

Kyllä pääs pieni naurahdus kun bongatitin Barcelonasta Alankomaiden futisjengin kannattaja :D Mahtoi olla kuumat paikat kun Alankomaat pieksi Espanjan 5-1 tossa joku viikko sitten...
Aika hyvät väsymykset päällä vikalle illalle (mutta oli se Sant Joan sen arvoinen...). Käppäiltiin Davidin ja yhden sen ystävän kanssa ympäri Cerdanyolaa. Jännää kuunnella poikien juttuja siitä miten lama on täällä oikeasti nähtävissä arkipäivässä. Davidin kämpän alapuolella oleva ravintola ei enää häiritse elämää niin paljon kuin ennen koska ihmisillä ei ole varaa juoda ja Sant Joanin aikaan jengi kuulemma pamautteli papatteja kaduilla huomattavasti vähemmän kuin muutamia vuosia sitten (ihan riittävästi mulle, hyvä kun ei kuuroks tullu). Oon myös tiennyt että Katalonia haluaa kovasti itsenäistyä, mutta en ole ennen tajunnut asian tärkeyttä samalla tavalla. Hassua sinänsä, kun itsellä tuntuu enemmän olevan semmoinen fiilis että me tarvittaisiin rajoja tällä pallolla vähemmän, ei enemmän. Mutta kyllä pojilla oli hyviä perusteluja omalle näkemykselleen, ja kukapa ei haluaisi asua omassa itsenäisessä maassaan...

Katalonian vapauslippuja joka puolella

Vikana päivänä mun piti lähteä lentokentälle kahden aikoihin, joten logistisista syistä otin hyvin chillisti ja joinasin Davidin duuniin uima-altaalle aamupäiväksi :) Just nyt tuntuu ihan älyttömältä että  muutamia päiviä sitten oli tuolla ja huomenna jo Suomessa...:


Eli brunaa on hankittu! Altaitten vieressä oli kanssa luonnonpuisto jossa kiertelin hiukan, lähinnä siellä kyllä oli semmosia puihin kiinnitettyjä kiipeilyjuttuja jotka ois kyllä ollu tosi siistejä jos ois päässy kokeilemaan (olis pitänyt vuokrata valjaat). Kameran kanssa sai kyllä aikaa kulumaan perhosia jahdatessa.


Ja sitten olikin aika vikoille pulahduksille altaalla ja tapas-lounalle ennenkuin Davidin isä heitti mut kentälle (ai että mitä luksusta!!)... Liian nopeesti taas meni, paljon oli tehtävää ja nähtävää, darra oli turha mutta bileitten arvoinen ja tänne on kyllä pakko päästä uudestaan. Ihanaa olla useempi päivä samassa paikassa niin on aikaa ottaa vähän chillimminkin!

Viimeinen lounas! Ranuja, kalmareita ja muita juttuja

Ja eihän tässä nyt täysin sattumuksilta vältytty kun koneen boarduttua kapteeni ilmoitti että Belgian lennonvalvojat on lakossa ja ei päästä ilmaan ennenkuin kahden tunnin päästä. Lopulta istuttiin koneessa kaksi ja puoli tuntia ennenkuin päästiin lähtemään. Phew. Onneks en toteuttanut mun alkuperäistä suunnitelmaa lentää suoraan Suomeen Barcelonasta, Helsingin jatkolennolle menijät nimittäin todellakin myöhästyivät.

----


Ja tältä näyttää kämpillä nyt. Elämä taas matkalaukussa, pitää vielä mennä laittamaan paketti postiin (ei mitään toivoa saada kaikkea mahtumaan laukkuun enää). Huomenna Suomeen! Vi ses :)

Barcelona, la segona part: Sattumankauppaa

Day two! Reippaana ylös aamulla ja kohti reissun seuraavaa huippukohdetta, Pablo Casalsin kotimuseota. Tai Pau Casalsin, kuten paikalliset tuttavallisesti sanovat. Vajaan parin tunnin junamatkan päässä Cerdanyolasta sijaitsee El Vendrell, jonka rannalle Casals rakennutti melkoisen huvilan pakopaikakseen taitelijan hullulta elämältä. Oli aika sattumaa että päädyin tänne, tajusin koko homman nimittäin vasta lukiessani sitä pariisilaisesta kirjaputiikista ostettua kirjaa Bachin soolosellosarjoista. Palaset loksahti jälleen kohilleen!


Pablon pikku terassi

Ihan ok puutarha

Näköala löytyy

Itse talon pääsisäänkaynti
Museossa sisällä ei taas tietenkään saanut ottaa valokuvia. Oli todellakin käymisen arvoinen paikka ja todella todella hyvin suunniteltu, videotkin ajastettu sekunnilleen! Pelotti vähän etukäteen että onkohan koko homma vaan rahastusta, mutta kyllä teki kunniaa kohteelleen ansiokkaasti. Talossa oli paljon Casalsin henkilökohtaista omaisuutta ja hyvin kirjoitettuja infojuttuja, ei mitään liian pitkää jaarittelua. Upea, vähän hiljaiseksikin vetävä kokemus. On syytäkin olla kun museo kertoo paitsi upeasta artistista myös uskomattoman hienosta tyypistä ihmisenä.

Ja museon vieressä Bachin aukio.

Casals oli samoilta seuduilta kotoisin ja nautti erityisesti meren läheisyydestä. Ihan hurjaa ajatella rannalla käppäillessä että Pablo Casals on tallannut samaa hiekkaa... Huh huh.

Ei rantaa ilman rantalomalaisia! Ikkunat Casalsin huvilasta merelle päin.


Artisti nukkuu viereisessä teltassa, edessä purkki johon heittää rahaa. Good life :)

Palasin junalla El Vendrellistä Barcelonaan, tosi helppo reissu muuten, samaa junaa vaan edestakaisin, ei tarvii edes vaihtaa. Suosittelen jos Barcelonan ahtaat rannat alkaa ahistaa. Suunnitelma Barcelonassa oli mennä Picasso -museoon mutta jono oli niin älytön että jätin suosiolla väliin (ens kerralla lippu etukäteen sitten...). Sen sijaan harhailin Mercat del Bornille, vanhalle kauppahallille josta renovaatiotöitä tehdessä paljastui arkeologisesti jäätävän siistiä matskua. Paikka on nykyään museo (ja suurin osa on ilmaista lystiä!), ja siisti olikin. Lisäksi mukavasti matkan varrella matkalla keskustasta Ciutadellan puistoon ja riemukaarelle.

del Born

del Born

Arc de Triomf 
Ihan mahtava patsas Pau Clarisista :D

Oltiin sovittu treffit Davidin ja muutaman muun Jyväskylässä viime vuonna olleen vaihtarin kanssa illaksi, joten mulla oli vielä aikaa hengailla ympäriinsä vaikka ei ollut enää sille päivälle kauheasti suunniteltuja näkemisiä. Ihan mahtavaa että tämmösellä useemman päivän reissulla niitäkin hetkiä ehtii olemaan, silloinhan just alkaa nähdä ympärillä kaikkea siistiä! Törmäsin johonkin hämäriin teknologiamessuihin kadulla ja kun silmät piti auki niin tuli nähtyä todella siistejä arkkitehtuurisia juttuja.


Tyyppi keksinyt yksikielisen basson...


Kunhan pääsin katedraalin tienoille alkoi tapahtua. Ei mitäääään käryä mitä ihmettä tapahtuu, hirveesti väkeä, todella psykedeelinen paraatimeininki, virsiä ja no kattokaa kuvista :D Jotain siinä nyt kovasti palvottiin. Kun vaan vielä tietäis mitä! Ekaks se kannettiin aukiolta pois ja kohta taas eri reittiä takasin. Ja lisää kulkuetta ja virsiä. Kaikkea sitä.








Kyllä alko olla jalat taas aika finaalissa mutta vielä jaksaa :) Ihan älytöntä että yhteensä viis Jyväskyläläistä oli kaupungissa samaan aikaan, ja suunnattiin tsekkaamaan Font Mágica de Montjuïk. Väkeä ihan sikana mutta kyllä oli näkemisen arvonen! Ja oli tosi kiva kuulla jykyläläisten vaihtareitten fiiliksiä muutama viikko vaihdon päättymisen jälkeen.

Placa Catalunya

Museu National d'Art de Catalunya

Ihan ok näköalat on!


Rullaportaat huipulle paksuille ja laiskoille turisteille





Oli todellakin ihan näkemisen arvonen (ja lisäksi ilmanen)! Otettiin team Jyväskylä -ryhmäkuviakin mutta niistä ei tullut julkasukelposia, sori. Kyllä maitto taas uni kun päästiin kämpille asti, ai että.